header_contentspot

Ostoskori on tyhjä

scriptspot_sitewide_nocheckout

scriptspot_sitewide_nocheckout

scriptspot_sitewide_nocheckout

Kaikki tuotemerkit A - Ö

 

Vinkit kaikuluotaimen käyttöön talvikalastuksessa

Kokeilin kaikuluotaimen kanssa pilkkimistä ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Sen jälkeen luotain onkin kulkenut aina matkassa ja pilkkimistyylini on kääntynyt lähes päälaelleen. Kaikuluotaimesta on todella paljon apua kalastuksessa ja kalojen käyttäytymisen havainnoinnissa. Ja voi olla, että saalismäärätkin ovat kasvaneet luotaimen ansiosta. Luotain tuo paljon lisäjännitystä ja sydämen tykytyksiä kalastukseen, kun näytöltä näkee reaaliaikaisesti, mitä pinnan alla tapahtuu. Alla kerron omia vuosien varrella havaitsemiani asioita ja vinkkejä kaikuluotaimen kanssa kalastukseen. Vinkit käyvät parhaiten ison ahvenen pilkintään tasapainopilkillä eli tasurilla, mutta soveltaen varmasti myös muuhun pilkkimiseen ja kesällä veneestä kalastukseen ja vertikaalijigaukseen.

Kaikuluotainta voi käyttää, kun syvyyttä on vähintään 2-3 metriä. Luotaimessa on hyvä olla kaksitaajuusanturi; matalammalla taajudella saat luodattua suuremman alueen, kun taas korkeammalla taajuudella luodattu alue on pienempi, mutta tarkempi. Itse käytän aina matalampaa taajuutta, jotta havaitsen kauempanakin olevat kalat. Siitä on hyötyä myös silloin, kun kala lähtee kauempaa tulemaan nopeasti kohti. Jos pilkkii korkeammalla taajuudella välivedessä, huonolla tuurilla kala näkyy näytössä vasta tärpin tultua. Monissa luotaimissa näytön oikeaan reunaan saa reaalinäytön, pidä se päällä. Lähestyvät kalat näkyvät ensimmäiseksi siinä ja osaat varautua tärppiin.


Kuvateksti: Mitä matalampi taajuus, sitä leveämpi keila. 83 kHz keilan leveys on 60 astetta, kun taas 200 kHz taajuudella keilan leveys on vain 20 astetta.

 

Kaikuluotaimen asetukset


 
Mielestäni kaikuluotaimen tärkein asetus on herkkyys. Sen voi valita väliltä 0-100% ja oikeastaan vaan luotainta käyttämällä opit, minkä suuruista herkkyyttä milloinkin kannattaa käyttää. Joka tapauksessa perusperiaate on, että mitä matalammassa pilkkii, sitä pienemmälle herkkyys laitetaan. Syvempään veteen mentäessä herkkyyttä voi nostaa ja tasuripilkinnässä hyvä herkkyys syvyydestä riippuen on 50-75%. Eri luotainmallit saattavat vaatia vähän erilaisia asetuksia.


Kuvateksti (oik): Herkkyyden säätö helpottaa kalojen kokojen tunnistamisessa. Säädä herkkyys siten, että oman vieheen viiva näkyy ohuena.

Herkkyyden säätö onnistuu siten, että lasket vieheen väliveteen ja säädät herkkyyden niin, että viehe näkyy näytöllä ohuena viivana. Liian suurella herkkyydellä viehe ja kalat piirtyvät kaikki samalla kovan kaiun värillä (monissa luotaimissa kovin kaiku on keltainen väri), jolloin kalojen kokojen erottaminen on vaikeaa. Liian suuri herkkyys piirtää myös pienimmätkin, jopa alle tasurin kokoiset sintit, mikä ei välttämättä ole tarpellista. Herkkyyden säätäminen kannattaa tehdä joka kerta syvyyttä tai vieheen kokoa vaihtaessa, sillä silloin pystyt hahmottamaan kalojen koot paremmin. Täytyy kuitenkin muistaa, että luodattu alue on suuri, joten toisinaan kala saattaa uida keilan reunalta tai ulkopuolelta, jolloin se piirtyy ensin ohuena viivana ja vasta lähestyessään muuttaa väriä. Suhtaudu siis kaikkiin kaloihin vakavasti eli käsi tiukasti vavassa. Pohjasta nopeasti ylöspäin uiva kala ei yleensä piirry luotaimen näytölle kuin ohuena mustana viivana, mutta se saattaa silti hyvinkin olla kilon ahven, nimimerkillä kokemusta on :)

Kuvateksti (vas): Pohjasta nopeasti nouseva kala ei välttämättä piirry luotaimeen kuin ohuena viivana, vaikka kalalla olisi kokoa useampi kilo.

Syvyysalue kannattaa määrittää manuaalisesti eli jos pilkit esimerkiksi seitsemässä metrissä, laita syvyysalue 10:een metriin. Myös automaattisella syvyysalueella voi kalastaa, mutta joskus tiheä kalaparvi voi sekoittaa luotaimen luulemaan sitä pohjaksi, jolloin syvyysalue alkaa pomppimaan parven ja oikean pohjan välillä. Kun syvyysalue on määritetty manuaalisesti, edellä mainittua ongelmaa ei ilmene.


Kuvateksti (oik): Syvyysalueen määrittäminen kannattaa tehdä manuaalisesti, sillä joskus automaattinen syvyysalue saattaa luulla tiheää kalaparvea pohjaksi ja näyttö alkaa pomppimaan kahden syvyyden välillä. Manuaalisäädöllä saat myös hyödynnettyä koko näytön tilan käyttöösi paremmin.

Kaikuluotaimesta on apua pohjan tunnistamisessa. Luotain piirtää kovan kaiun eri värillä kuin pehmeän ja siten esimerkiksi kovan savi- tai hiekkapohjan erottaminen pehmeästä mutapohjasta onnistuu helpommin. Jos etsit kovilla savipohjilla viihtyviä kuhia, näet jo heti anturin veteen laskettuasi onko alla kuhalle sopivat olosuhteet.

Kalastustekniikka kaikuluotaimen kanssa pilkittäessä


Sitten itse kalastukseen. Kun aloitat pilkkimisen, älä laske viehettä heti pohjaan, sillä monesti kalat säikähtävät liian nopeasti lähestyvää viehettä ja vaihtavat paikkaa tai menettävät mielenkiintonsa/uskonsa siihen. Laske pilkkiäsi rauhallisesti alaspäin ja seuraa samalla koko ajan pohjaa. Jos näet pohjan "elävän", eli tasainen pohja alkaa väreilemään, sieltä saattaa olla kala lähdössä vastaan. Hidasta laskua entisestään. Mikäli pohjasta irtoaa kala ja näet sen uivan kohti, kannattaa liike pysäyttää kokonaan. Voit myös nostaa tasuria ylöpäin hitaasti värisyttäen. Kala osuu vieheeseen paremmin, kun tasurin liike ei ole isoa ja saat myös tehtyä kunnollisen vastaiskun. Toisinaan kala saattaa uida tasurille asti, mutta tuleekin toisiin aatoksiin ja hylkää sen. Kala saattaa jäädä vieheen alle tai kääntyä takaisin kohti pohjaa. Tilanne on edelleen "pelattavissa" ja kalaa voi yrittää houkutella laskemalla vieheen kalan perään ja kokeilemalla esimerkiksi värisytystä aivan kalan yläpuolella tai vieressä. Ilman luotainta monet vastaavat tilanteet jäävät huomaamatta ja hyödyntämättä.



Kuvateksti (vas): Ylhäältä laskeutuva tasuri houkutteli paistiahvenia nousemaan useamman metrin vastaan.

Kalat havaitsevat ylhäältä laskeutuvan vieheen jo useiden metrien päästä ja mitä lähemmäksi kalaa viehe, esimerkiksi tasuri, menee, sitä paremmin kala sen näkee. Itse olen ajatellut asian niin, että mitä etäämmällä tasuri kalasta on, sitä uskottavampi "oikea saaliskala" se kalalle on. Aina kun lasket viehettä lähemmäksi kalaa, uskottavuus pienenee. Monesti parhaimmat, kovimmat ja todennäköisimmät tärpit tulevat silloin, kun kala lähtee pohjasta kovalla vauhdilla kohti välivedessä hitaasti laskeutuvaa pilkkiä. Silloin vieheen uskottavuus on vielä huipussaan. Paras ja tärppivarmin tilanne on siis silloin, kun saat houkuteltua kalan nousemaan väliveteen. Se vaatii kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta. Jos luotain ei anna merkkejä kaloista, oma hermo saattaa pettää ja haluat laskea vieheen pohjaan. Joskus tämä liike "pilaa" avannon. Viehe on käynyt kaloille näytillä ja kalat ovat sen leikkikalaksi todenneet. Oljenkortena voi kokeilla toista pilkkiä tai tehdä suosiolla uuden avannon muutaman metrin päähän. Mutta kuten tiedetään, kalat ovat arvaamattomia eikä kukaan loppujen lopuksi voi sanoa varmaksi, mikä kalan saa iskemään. Kalat eivät aina tärppää nälän vuoksi, vaan taustalla voi olla myös jokin ärsyke, jonka esimerkiksi uittoliike tai tasurin väri saa aikaan.


Kuvateksti (oik): Välivedessä paikallaan oleva tasuri saattaa houkutella kaloja kauempaakin. Kuvassa keilan reunalta lähestyy kiinnostunut yksilö.

Oikeita ja vääriä tapoja kalastaa ei ole ja välillä on myös tilanteita, jolloin kaloja yksinkertaisesti täytyy käydä pohjasta asti "ronkkimassa". Jos pohjasta ei nouse ketään väliveteen, laske tasuri pohjaan ja pomputa muutaman kerran. Sen jälkeen voi kokeilla nostoa eri syvyyksiin. Välillä nopea nosto esimerkiksi kolme metriä pohjan yläpuolelle saattaa toimia hyvin. Välillä riittää metrin parin hidas nosto. Tasurin uittamistyyliinkään ei ole vain yhtä oikeaa tapaa, sillä toisinaan kaloja kiinnostavat rauhallisemmat liikkeet, toisinaan rajummat.

Edellä mainitut vinkit ovat itselläni soveltuneet ison ahvenen kalastukseen. Hauki taas on käytökseltään erilainen kuin ahven ja olen huomannut, että se tärppää yhtä helposti välivedestä kuin pohjastakin. Myöskään vieheen "uskottavuus" ei kärsi samalla tavalla kuin ahvenen kalastuksessa ja samaa tasuria voi käyttää kauemmin. Keittiöpsykologina sanoisin, että ahven on saalistaessaan enemmän harkitseva ja tarkkaileva, kun hauki taas tekee päätökset äkkipikaisesti tunteella. Kuha pilkkikalana on yleensä hidas, rauhallinen ja määrätietoinen. Jos saat kuhan nousemaan pohjasta, niin yleensä se ui tasurille ilman kiirettä ja tärppää. Muuta ei tarvitse tehdä, kuin odottaa. Isot petokalat saalistavat myös välivedessä. Oman vieheen yläpuolelle saattaa ilmestyä paksu yksittäinen viiva tai toisinaan väliveteen ilmestyy kalaparvi, jota seuraa suuri petokala. Silloin pilkki kannattaa nostaa nopeasti petokalan yläpuolelle. Tärppi on todennäköinen.


Kuvateksti (vas): Tasuri on laskettu välivedessä uivan kalaparven alle. Hauki vaanii pohjassa ja lopulta syöksyy tasurille. Hauen tärppi on yleensä niin nopea, että edes luotain ei ehdi sitä piirtämään.

Kaikuluotaimen hyödyt


Kaikuluotaimesta on paljon apua, jotta saa tietää mitkä värit, koot, muodot ja uittotyylit vieheille toimivat milloinkin. Moni toteaa avannon tyhjäksi, jos kalat eivät anna mitään merkkejä muutamaan minuuttiin. Ennen vaihdoin itsekin paikkaa nopeasti, mutta nykyään viihdyn samalla avannolla kauemmin. Jos ensimmäinen tasuri ei anna merkkejä, kokeilen eri värejä ja kokoja. Joskus kalat ovat "heränneet" vasta esimerkiksi viidennen tasurin kohdalla. Kun oikea väri löytyy, syönti saattaa alkaa heti. Luotaimen avulla kalastaja osaa olla valmiina tärpin tullessa, sillä vastaisku on tärkeä kalaa tartuttaessa. Kaikuluotain helpottaa kalojen ja kalapaikkojen etsimisessä. Pohjan muotojen kartoittamisessa siitä on apua, sillä alla olevan syvyyden näkee heti, kun laskee anturin veteen.

Kalastaja pärjää myös ilman kaikuluotainta, mutta kyllä luotain auttaa saamaan kalastuksesta irti enemmän. Sen avulla näkee kalojen oikut ja esimerkiksi vieheen hylkäyksen, jota olen monesti itsekin todistanut ruudulta. Jännittävimpiä ovat ne muutamat sekunnit, kun kala ui kohti viehettä, mutta kukaan ei tiedä aikooko se napata. Kala saattaa toki uida vieheelle suoraan ja tärpätä, mutta joskus kalastaja saattaa tehdä jonkun kalan syöntihaluun vaikuttavan pienen virheliikkeen ja kala painuu takaisin pohjaan. Kaikuluotaimen avulla omat virheliikkeet näkee reaaliaikaisesti ja seuraavan kalan kohdalla osaa toimia toisin.

Kun olet hankkimassa kaikuluotainta, vertaile eri mallien teknisiä ominaisuuksia, kuten tuettuja taajuuksia ja näytön tarkkuuksia, jotta löydät omiin tarpeisiisi parhaiten soveltuvan laitteen. Pilkkianturi on helppokäyttöinen, sillä se on aina oikeassa asennossa pohjaan nähden. Myös tavallista anturia voi käyttää, mutta se tarvitsee kaverikseen telineen/tuen, jotta sen saa pysymään oikeassa asennossa vedessä.

Kireitä siimoja ja mahtavia kalojen nousuja kaikille lukijoille!

Jaana Jekkonen



Kuvateksti: Kaikuluotaimen avulla kilo rikki.
 

Tutustu tästä pilkkikaikuluotaimiin

Käytämme sivustolla evästeitä palvellaksemme sinua paremmin. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Selvä Lisätietoja