Mustatäplätokon kalastus

Tulokaslaji mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) on hiljalleen vallannut Helsingin merialueiden kivikkoiset ja rakennetut rantavedet.

 

Helsingin rantojen kalavedet ovat täynnä kokeilemisen arvoisia mustatäplätokon kalastuspaikkoja ja mm. Suomenlinnan sisälahdista voi tätä lajia pyytää hyvällä menestyksellä. Parhaimpia pyyntipaikkoja ovat kuitenkin käytännössä Helsingin ydinkeskustan rannat. Suurimpia esiintymiä on havaittu fongareiden ansiosta Katajanokan, Ruoholahden kanavan sekä Kauppatorin rannoilta.

Tutkijoiden kannalta kaikki havainnot tämän tokon leviämisestä ovat hyvin tärkeitä. Onkin vain ajan kysymys, koska esimerkiksi Vuosaaren sataman kivikoistakin alkaa tippua tietoja tämän lajin esiintymisestä.

Mustatäplätokko tuntuu viihtyvän rantamatalassa metrin syvyydestä alaspäin. Ensikertalaiselle sen saaminen ei enää ole vaikeaa, kun osaa perustaidot.

Pyyntitekniikkoja on monia. Perinteisellä ongella pyydettäessä on hyvä määrittää syvyys niin, että koho on ”lappeellaan” eli paino on pohjassa. Tokot eivät ole nirsoja syötin koon suhteen, kannattaakin siis valita matopurkista kunnon liero pohjaan pyörimään. Tärppiä ei tällä tekniikalla välttämättä heti huomaa, mutta tasaisin väliajoin onkea nostamalla ja hieman kohtaa vaihtamalla on oikeassa paikassa oltaessa täplätokko pian saaliina.

Virvelillä kalastaessa toimii hyvin ”laahauspohjaonginta”. Tekniikkana pääsiiman päähän laitetaan paino, jonka yläpuolelle laitetaan tapseja, joissa koukku ja syötit. Viritystä voi laahata pohjassa ja samalla kävellä rantaa eteenpäin. Samalla virityksellä voi vaihtoehtoisesti pitää siima kireällä ja odottaa tärppiä. Tekniikan huonona puolena on muiden kalalajien tärppien suurempi määrä.

Virvelillä voi kalastaa myös liukupainolla varustetulla pohjaongella. Tekniikkaa käytetään esimerkiksi keväisin siian pohjaonginnassa. Tässä tärpin näkee vavan kärjen nykimisestä ja kärjen voikin varustaa ”kilikellolla”.

Pilkillä kalastaessa voi halutessaan laahata pohjaa pitkin - tai antaa pilkin levätä pohjassa odottamassa tärppiä. Myös perinteinen ”nykiminen” toimii, kannattaa kuitenkin varautua ahventen iskuihin. Perinteisillä mustatäplätokon elinalueilla viihtyvät myös monet muutkin kalalajit. Voikin olla, että ongen päähän iskee useamman kilon lahna esimerkiksi Katajanokan kanavalla tai Ruoholahdessa suuri pannukarkea ahven.

Jukka Halonen itse suosii tekniikoista ensimmäistä, tässä vavan voi antaa olla rannalla ja tasaisin väliajoin tarkistaa, onko saalista tarttunut syöttiin. Pohjassa makaava syötti vähentää muiden kalojen tärppejä ja näin pystyy keskittymään pääosin tavoitelajin pyydystämiseen.

Tärpistä ei kannata säikähtää, kala voi viedä syötin kivenkoloon ja jäädä sinne juromaan hetkeksi, ennen kuin suostuu tulemaan ulos. Myös kalan voimakas taistelu voi yllättää, kannattaakin varata tarpeeksi paksut siimat, koska mustatäplätokossa on voimaa todella paljon.

Näillä muutamilla paikka - ja tekniikkavinkeillä pääsee hyvin alkuun tämän lajin pyydystämisen pariin. Kalastajien viidakkorumpu on kertonut, että mustatäplätokko on ulkonäöstään huolimatta oikein hyvänmakuinen kala!