header_contentspot

Ostoskori on tyhjä

scriptspot_sitewide_nocheckout

scriptspot_sitewide_nocheckout

scriptspot_sitewide_nocheckout

Kaikki tuotemerkit A - Ö

Verkkokalastus-opas: näillä vinkeillä alkuun

 

Vanha ja tehokas pyyntitapa – verkkokalastus

 
Verkkokalastus on hauska ja tehokas kalastuslaji, kunhan ensin perehtyy muutamiin perusasioihin. Lupien ja varusteiden hankinnan jälkeen on hyvä vielä valita apukäsiksi joko paras kalakaveri tai muu verkkokalastus opas, jotta harrastus on  mahdollisimman vaivatonta ja mukavaa. Kalavesiin, ja myös mahdollisiin saaliiden esiintymisalueisiin, on hyvä uhrata hetki aikaa joko kokeneita kalastajia jututtamalla tai tutustumalla internetin ihmeelliseen maailmaan, josta löydät monet verkkokalastus ohjeet. Ja kun verkkokalastuskärpänen oikein puraisee, ei harrastusta tarvitse hylätä myöskään jäiden tultua, vaan halutessaan sitä voi jatkaa talvellakin. Verkkokalastus on verrattain vanha tapa pyytää ruokaa, minkä lisäksi se on yksi tehokkaimmista tavoista saada kalasaalista. Joten ei muuta kuin venettä alle ja verkkoa vesille!  
 

Kalastuslupa eli kalastonhoitomaksu

 
Vapaa-ajan kalastonhoitomaksun hinta muuttuu lähes vuosittain, ja voimassaolevan hinnan voi tarkistaa joko kätevästi internetistä tai suoraan niitä myyviltä tahoilta. Hankittu lupa on pyynti- tai venekuntakohtainen, ja se on voimassa kalenterivuoden. Lyhyempiäkin kalastuslupia on myytävissä. Suomi on jaettu alueisiin, ja lupaa varten tulee lisäksi tietää, kuinka monta verkkomerkkiä aikoo käyttää, ja minkä kokoinen verkko on käytettävissä. Kalastusluvat ovat joko yksityisien vesialueiden omistajien tai valtion Metsähallituksen myöntämiä. Kalastonhoitomaksuilla katetaan muun muassa vesistöjen hoitokuluja. Kalastonhoitomaksun tulee suorittaa jokaisen 18-64-vuotiaan verkkokalastajan. Rajoitettuihin kalastusalueisiin kannattaa myös tutustua ja ottaa näin verkkokalastus säännöt huomioon, ettei mene laskemaan verkkoja suojellulle alueelle, mistä voi rapsahtaa kovat sakot. Ethän unohda oikeaoppista verkkojen merkintää!

 

Liinaa, puikkareita, pauloja ja silmäkokoja

 
Mitä tulee tietää kalastusverkkoa ostettaessa? Tässä vaiheessa lienet jo selvittänyt kalastusalueen mahdolliset kalasaaliit ja rajoitukset sekä hankkinut tarvittavat luvat. Venekin on jo tankattu ja airot teroitettu. Ennen pullakahvien keittämistä on kuitenkin hankittava vielä muutama asia. Pyydysmerkit, eli kohollaan olevat yksi- tai kaksilippuiset tangot, osoittavat viranomaisille pyydyksen oikeellisuuden ja omistajuuden sekä varoittavat tarvittaessa vesillä liikkujia. Tarkemmat liputus- ja syvyysasetukset voi käydä lukemassa internetistä, esimerkiksi suoraan Kalatalouden Keskusliiton sivuilta.
 
Saaliin saamiseen vaikuttaa muun muassa verkon solmuväli, joka ilmoitetaan millimetreinä. Käytännössä tämä kertoo verkon kahden vierekkäisen solmun etäisyydestä silloin, kun verkko ei ole pingotettu täyteen mittaansa. Hyvä nyrkkisääntö on, että mitä pienemmät silmäluvut, sitä pienemmät kalalajit. Tässä joitakin esimerkkejä verkkojen solmuväleistä ja siitä, mille kalalajille ne sopivat: muikku 11-19 mm (yleisin 14 mm), ahven 27-45 mm, hauki 45-60 mm, kuha 56-65 mm. Hyvä verkkoesimerkki on Pietarin muikkuverkko, joka on tehty erityisesti muikun pyyntiä varten, ja silmäkokovaihtoehtoja siinä on 14-18 mm välillä. Lisäksi puhutaan verkon kireydestä, joka vaikuttaa halutun kalalajin pyyntiin. Esimerkkinä muikkuverkko, joka on kireämpi siitä syystä, etteivät muikut sotkeennu verkkoon.
 
Paula on liinan ylä- ja alaosassa oleva paksumpi osa verkkoa. Paulan laadukkuus kertoo paljon myös verkon laadusta, sillä mitä kestävämpi paula, sitä kestävämpi verkko. Kiinnitä huomiota ainakin näihin seikkoihin, kun testailet verkon pauloja: paula ei kierry helposti ja sotke verkkoa, vaan se pitää muotonsa, eivätkä yläpaulan korkit eivät hajoa testatessa käsiin, vaan pitävät muotonsa. Alapaulan sisään on voitu kutoa lyijyä, jotta se painavampana painuisi vedessä alaspäin, kun kelluvat yläpaulan korkit pitävät yläreunan ylempänä. Yleisesti ajatellen sisävesialueilla kalastettaessa käytetään kevyempiä alapauloja kuin merialueilla. Siikaa pyydettäessä kannattaa valita kevyemmät alapaulat. Paulojen paino ja lujuus määräytyvät pitkälti kalalajin ja kalastussyvyyden kautta. Kaksoispauloitettu verkko pysyy yleensä paremmin selvänä, eli ei sotkeennu niin helposti sitä käsiteltäessä.
 
Puikkari on koukkumainen apuväline, johon verkko kerätään nätisti seuraavaa käsittelyä varten tai jolla kaksi verkkoa liitetään toisiinsa. Malleja on lukkiutuvia ja lukkiutumattomia. Yleensä puikkarit on tehty muovista, mutta katajaisiakin malleja vielä näkee. Toinen koulukunta käyttää puikkarin asemesta saavia, josta verkko lasketaan veteen. Molemmissa tavoissa on pidettävä tarkka huoli siitä, ettei verkko pääse sotkeentumaan. Tästä huolehditaan yleensä jo rannalla, kun verkkoja pakataan mukaan ja järjestellään joko pareiksi tai isommiksi kokonaisuuksiksi. Puukko ja puikko voivat olla myös käteviä, mikäli suuremmat kalat tapetaan heti veneessä ja niistä lasketaan veret.
 
Ala- ja yläpaulat pidetään omissa kasoissaan ja liina niiden välissä. Kokemus tuo varmuutta ja lisää myös samalla verkon laskennan helppoutta. Verkko varmistetaan painoin paikalleen ja merkitään asianmukaisella merkkilipulla. Verkkoa laskettaessa on hyvä muistaa vielä yksi sääntö; älä koskaan melua veneessä. Kalat nimittäin säikkyvät helposti yllättäviä kolahduksia, joten parasta on pysytellä veneessä hiljaa kuin vesi sukassa.
 

Älä laiminlyö velvollisuuksiasi – muista vastuullinen verkkokalastus

 
Ennen verkkojen vesille laskemista on hyvä olla selvillä kaikista kalastusalueesi vesistöä koskevista säännöistä, kuten aivan ensiksi siitä, minkä tyyppisillä alueilla verkkokalastus on kokonaan kielletty. Huomionarvoinen seikka on myös kalastusalueen määräykset verkon silmäkokoa koskien - on nimittäin hyvin tärkeää, ettei kalalajeja pyydystetä liian pienikokoisina, jolloin ne eivät ole vielä sukukypsiä. Eri kalalajeille on määrätty minimimitat, jotka pyydyskalojen tulee täyttää. Ennen toimeen ryhtymistä vastuunsa kantava verkkokalastaja selvittää myös eri kalalajien rauhoitusajat, jolloin niiden verkkopyytäminen on kiellettyä.
  
Kalakantaa mahdollisesti vahingoittavat tai vaarantavat pyydykset on nekin hyvä olla tiedossa, jotta niiden käyttöä voidaan välttää. Myös pyydysten vastuullinen säilyttäminen on tärkeää kalastuksen päätyttyä, jotta esimerkiksi riistaeläimet eivät sotkeudu niihin. Samalla kannattaa ottaa myös selvää siitä, kuinka suuri määrä verkkoja kyseiselle vesistölle voidaan laskea per henkilö. Onko kalavesiksi suunnittelemaasi vesistöä koskien kenties muitakin rajoituksia tai oleellista tiedettävää? Ja viimeiseksi - mutta ei vähäisimmäksi - käy kokemassa verkot hyvissä ajoin, ennen kuin kalat kuolevat ja pilaantuvat verkkoon. Lämpimänä kesäpäivänä ahvenet voivat kuolla verkkoon jo puolessa päivässä, ja silloin niistä ei ole tirisemään pannulle. Ja kukapa ei maistuvaa, tuoretta saalista pöytäänsä haluaisi!
 
Käytämme sivustolla evästeitä palvellaksemme sinua paremmin. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Selvä Lisätietoja